lauantai 16. marraskuuta 2013

Perhepäivä Hoplopissa, mietteitä muovisesta lapsuudesta

Tuo silmitön innostus, joka kumpusi päästessämme sisään ja lapsen tajutessa missä ollaan. Mahtavaa!!

Muutamia kertoja ollaan käyty kesän aikana ja nyt pienen tauon jälkeen taas. Niin vain kaikki paikat muistuivat hiljalleen mieleen. Palloja, kiipeilyä, kavereita...kaikkea. Itseäkin lapsettaa aika kivasti aina ja mukava kiipeillä sokkelossa mukana. On sopivasti jotain kaikille.

Joskus vähän ihmetyttää vanhemmat, huoltajat, mukana olevat aikuiset, kuinka se puhelin on niin tärkeä. Kuljetaan lasta varjellen, tai ainakin perässä puhelin kädessä. Ihan oikeasti hei. Joku raja tuohonkin. Toki en ole mikään muita neuvomaan, mutta jos ei lapsen kanssa pidä kontaktia yllä ja ota huomioon, ei se voi olla näkymättä. Jos edes ruoka-aikaan ei pidetä juttua yllä, vaan räplätään jokainen tahoillamme jotain. Ihmetellen tuli seurattua sivusta kyseistä toimintaa, ei jumalauta oikeesti.

Muutoinkin ärsyttää tämän päivän osalla ihmisistä oleva tapa ylikorostaa lastaan. En tiedä miten tämä on oikean vanhemmuuden kanssa missään tekemisissä. Jos vanhemmuutesi on pelkästään sitä, että lapsi on sulle tuote, jota pitää rahdata treeneihin ja harrastuksiin jo aivan pienestä. Pitää olla parasta, pitää olla paras. Lapsuus on lopussa lapselta aivan liian pian. Mistä tämä johtuu? Jos ei lapselle anneta tilaa olla lapsi, se ei saa toteuttaa oikeita tarpeitaan.

Nykypäivänä kaikki tuntuu menevän enemmän ja enemmän ohjattuun suuntaan. Luovuus tapetaan. Leikeissä on säännöt, ei toi tee noin, näiden kuuluu tehdä näin. Lelut joilla leikitään, ovat tiukan brändäyksen alla, ja sidottu tiukasti esikuviin, esim. tv-sarjaan. Muistan pienenä, oli tiettyjä asioita, mitkä olivat ns. kirjoittamattomia sääntöjä leikeissä, mutta leikit olivat kuitenkin ihan omaa tuotosta.

Lapsi keksii itselleen tekemistä kyllä, vaikka aina ei tulisi virikkeitä tuutin täydeltä. Kasvava kasa soivia leluja taas jouluna ei tee autuaaksi.
 
Antakaa lasten olla lapsia!!!!

1 kommentti:

  1. Hei,
    Teen tutkimusta nuorista isistä ja heidän kokemuksistaan. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä ja sähköisen kyselylomakkeen kautta. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, laita viestiä: saana.s.hakala@utu.fi

    VastaaPoista