maanantai 4. marraskuuta 2013

Meillä asuu jo iso tyttö!

Tulen koulusta kotiin, tuttu tepsutus kuuluu. Pörröpäinen pieni tulee ovelle ja sanoo: "Moi! ISI!"

Meidän ensimmäinen lapsemme on nyt 1v7kk. Jotenkin viime aikoina hän on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän lasta, ei vauvaa enää. Tuo iltainen kohtaamisemme sai jotenkin ajattelemaan kehitystä. Puhetta tulee aina päivä päivältä enemmän. Joskus jopa kaksi merkitsevää sanaa osuu peräkkäin. Ymmärrystä on sitäkin enemmän. Kun isi alkaa hivuttautua ulko-ovea kohti, alkaa vilkutus ja "kuuvaa" (kouluun) toivotus kajahtaa. Kun puurokulho kaivetaan kaapista, on sekin jo selvä viesti.

Vastahan se äskön köllötti sykyssä ja söi tuttipullosta. Sitten se viihtyi lattialla. Konttasi. Opetteli kävelyä...

Nyt se painaa hölpötellen menemään mahdotonta kyytiä, milloin mitäkin retuuttaen. Jo alkaa itsenäiset leikitkin sujua. Enää ei ole vain lelujen viskomista ja koheltamista. Oikein herkistymiseen asti pääsin iltasadulla, kun pieni pääkky painui olkapäälle. Tämä kehitys on ihan älytöntä. Ei tätä osannut ajatella tai opiskella ennen kuin kokee. Eikä varsinkaan sitä, miten mahtavalta tuntuu olla se kuuluisa isi.

Kuten sanotaan, ovat rutiinit lapselle tärkeitä. Olen todellakin samaa mieltä. Kun aamulla herätään, ensin potta ja kevyt aamupesu säestävät aamun leikkeihin. Kohta jo syödäänkin puuroa jne. Lapsi tuntuu tykkäävät, kun on tuttua ja turvallista. Kiukkua puhkeaa aina sukulointireissujen ja muiden kinkereiden yhteydessä paljon enemmän. Menee ruoka- ja unirytmit aina vähän pieleen. Mutta aina on selvitty. Luo reissaaminen stressiä aikuisellekkin.

Yksi asia mikä myös aiheuttaa huvittuneisuutta välillä. Vielä lapsettomat tai tarkoituksella ilman olevat tuttavat. Saatetaan ilmoittaa, että tulkaa kylään illalla. Eipäs olekkaan ihan selvä homma. On ruokailut, ulkoilut, iltaruoat, iltasadut ja nukkumaankin mennään klo 19. Kun listaa alkaa luetella, saa monesti vastauksen: "Siis hä! Käyttekste tohon aikaa nukkumaa??!!?"

Ei me, mutta meidän lapsi kyllä.

Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, miten sitä ei osaa kuvitella lapsiperheen arkea yhtään, ennen kuin sen kokee itse. Tutut rutiinit ja jopa natsimainen aikataulutus tekevät elämästä niin paljon helpompaa, että en hevillä siitä luovu.

Lopuuksi voin todeta, että ei ollut aivan ilmaiset nuo Vikingin talvikengät, mutta hyvät. Ovat lämpöiset ja pitävät vettä, että myös koiranpaskaa.....Metsäretken reittivalinta ei aivan osunut kohdilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti