Suorastaan vituttaa tuo kuva, mikä teiniäideistä annetaan Ylen Teiniäidit-ohjelmassa. Kertoo jo jotain, jos ei edes pääse ohjelmaan, jos ei kaikki ole läpeensä päin helvettiä. Ei näin...Pelottaa ajatus siitä, että haluaako joku julkisuudenhimoissaan vain raskaaksi, jotta pääsisi ohjelmaan sisään. En halua, että suljetaan silmät vähän heikommin asioidensa hoitavien tai muuten huonommalla tuurilla varustettujen yksilöiden kohdalla. Mutta ärsyttää kun sitä korostetaan. Se helposti johtaa siihen, että alkaa yleistys. Ymmärrän sen, että paskainen elämä myy, mutta joku raja sentään. Suomi menee koko ajan jenkkityyliseen maailmaan.
Jotenkin tuntuu, että koko ohjelmaa haluttaisiin käyttää valistusvideona...
Tästä syystä pidän enemmän Erilaiset äidit-formaatista. Siinä näytetään erilaisia perheitä, eri kulttuureja ja lähtökohtia. Mutta ei mehustella kurjuudella.
Ihminen on rakennettu sellaiseksi, että se tarvitsee välillä myös
hengenravintoa. On se musiikkia, taidetta tai mitä muuta tahansa. Sitten
osalle tuo henkireikä on juorulehdet ja vastaavat. Ja ketkäs ne siellä
sivuja koristaa, ihmiset jotka ovat ammatiltaan julkkiksia. Julkkis on
mulle ammattina todella luoltaan työntävä tapaus. Jos sun elämä ja
elinkeino perustuu siihen, että vedät ilmaista viinaa jatkuvalla syötöllä, ei se ole jatkuvaa. Nykyajan narri.
Omasta taustasta voin kertoa sen, että en ole teiniäidin lapsi. Mutta olen yksinhuoltajaperheestä, jossa ei todellakaan ollut kaikki hyvin. Massit tiukalla, pienet tilat. Onneksi ei viinaa eikä väkivaltaa. Yleensä ottaen vain ns. huonoa tuuria ja äitini aikaisemmin tekemät valinnat, joista johtui hänen pitkäaikainen työttömyys ja talouskurimus. Rahanarvoa en tuntenut. Osamaksulla ostetut "laastarit" olivat osana tilkkutäkissä, jonka lapsuudesta muistan. Kaikki oli hyvin sekavaa ja ajauduin itsekkin käyttämään alkoholia ja aloittamaan tupakoinnin hyvin nuorena. Jotenkin se oli reitti purkaa ahdistusta, mikä syntyi eriarvoisuuden tunteesta kotiolojen takia. En ole katkera. Enää.
Olen saanut omaa elämää haluamaani suuntaan, en mihinkään normiperheeksi, vaan omaksi perheekseni. Vaimokkeen kanssa ollaan niin erilaisista lähtökohdista, että tämä hybridihima on välillä täynnä ristiriitoja. Mutta selvitään kyllä, rakkauden avulla.
Täältä kevyesti tähän, ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti