Aina on ollut armoton halu kasvattaa kunnon viikset. Jarruja kapuloihin lyö ensinnäkin se, ettei niitä voi viiksiksi sanoa tällä kasvulla. Intiaani-geeni on periytynyt jostain salakavalasti tähän turpaan. Toinen jarruttava tekijä on yksikönvääpeli aka vaimoke. Mutta nyt ei kysytä lupaa! Ideanahan koko tempaus on aivan mahtava. Saa monet äijät heittäytymää mukaan ja näyttävästi. Itsellä toi näyttävyys on ehkä enemmän huumoria, mutta aate on tärkein! On tullut ostettua varastoon, mahdollista urospuolista jälkeläistä varten komea viiksiaiheinen body! Ihan varmuuden vuoksi! :D Seuraavakin lapsi on tyttö, mutta älkää käsittäkö, että poikaa toivoisin. Mulle on se tärkeintä, että se nyytti saapuu ehjänä syliin aikanaan!
Koulu puskee päälle, ankarasti. Tosin tähän on omaa vikaa, tehtävien sujuva siirto onnistuu aina. Toisaalta tälläkään tasolla ei vielä ole stoppiin törmätty, ettei resurssit riittäisi opiskeluun. Pahuksen työläitä vain alkavat palautukset olemaan. Päivät venyy joskus aika pitkällekkin yöhön, mutta tarkoituksella perheelle pyhitän aikaa ja ryhdyn hommiin sitten vähän myöhemmin. Tuon pienen akan kasvu on niin huimaa, että hetket on otettava kiinni, muuten jää paljosta paitsi. Ihan helpolla ei pääse lukkarinkaan puolesta, päivät on kovin epätasapainossa. On päiviä jolloin on 4 tuntia ja taas viikon kruunaa torstai, 12 tuntia. Terve...
Ei nyt oikeastaan enempää, ei irtoa. Mutta pakko sanoa, että en Juha Tapion suuri fani ole, enemmänkin rokkimiehiä. Kyseisen herran kappale TSNEH iskee kovaa. Pikkuisen naisen kanssa popitettuna, vanhan saksalaisen auton akustiikan luodessa loistavaa tunnelmaa. Kiitos hei!
torstai 31. lokakuuta 2013
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Aamuvirkut ja ratasongelma
Ollaan tuon vanhemman täällä asuvan naisen kanssa kehitetty molempia tyydyttävä aamujärjestely.
Pienempi naisista on aina ollut aamuvirkku, joten klo 5 oli alkuun se hetki milloin ponkaistiin ylös. Nyt onneksi vasta klo 6. Viikonloppuisin ja kouluaamuina sovitaan aamuvuorot. Tällöin toinen saa nukkua hieman pidempään ja toisaalta taas saa olla hetken pienen kanssa. Aamupala ja lastenohjelmat ovat rutiineja tässä taloudessa. Tänään meni nokkamukin sijaan aamumaito normaalistakupista ja ei yhtään yli!
Mulle nämä aamut on vielä eri tavalla tärkeitä. Viime viikolla työrupeaman, "syysloman", aikaan oli pari päivää, jolloin en nähnyt hereillä lasta lainkaan. Työmatka on liki 100km ja painan pitkää päivää, jo pelkästään kulujen kattamisen ja toisaalta taas tykkään tuosta työstä. Saan touhuta yksikseni ja omaan tahtiin ekstrahommia.
Tavanomainen työpäivä starttaa herätyskelloon 4.20 ja takaisin kotipihassa keskimäärin 17.30. Tämä järjestely on onneksi vain näin lukukauden aikaan. Yhden pidemmän jakson, 3kk olen ajanut joka päivä kyseisen matkan aamuin-illoin, aivan hullua. Tämä kesä oli mukava, kun muutimme opiskelupaikkakunnalta tälle kyseiselle kohde paikkakunnalle ja 100km vaihtui pariin hassuun kilsaan. Sai enemmän aikaa perheen kanssa ja olihan se itsellekkin aikamoinen helpotus. Tuo päivän pituus ei aina näy kotona kuin lopusta, mutta ollaan sitä reissussa oltu ennen toisten heräämistäkin.
En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta nyt tarvitsisi apua. Ensi keväänä meille syntyy uusi tulokas, vanhempi tytär tällöin 2v. Kotona on nyt liki sotatilaa muistuttava kiista siitä, millaiset rattaat hommataan. Itsellä ei ole mitään käsitystä ja kohta ei enää kumppania tyydytä vastaus "Katsotaan sitten". Lähtökohtana on se, että uudet. Nuukalla linjalla kahdet käytetyt ostaneena ensimmäiselle, voin sanoa että ei kiitos enään.
Ensimmäiset Gesslein-merkkiset vaunut olivat alkutuntumalta ihan ok, mutta enemmän ajeltuina aivan perseestä. Jousitus oli toteutettu sillä tyylillä, että varsinkin kuorman kasvaessa, lapsi+kauppakassit, vaimokkeella tuli vaikeuksia ylittää katukiveystä. Tai eihän se varsinaisesti ollut mikään jousitus vaan kumilenkit, millä runko yhdistyi jalustaan. Mukava ajella, tasaisella. Jos on esteitä tai asut kaupungissa, ei oikein natsaa.
Nämä toiset Emmaljungat, tukevat ja menevät ok. Kevyemmät työntää kuin entiset. Tosin käytön jälkiä ja ruhjeita on. Ollaankin nyt katseltu uusiksi rattaiksi Emmaljungan Super Viking vankkureita. Vaikuttavat todella monikäyttöisiltä. Saa telakkamallin turvaistuinta kiinni, kahteen kerrokseen ipanoita ja ilmeisen helppo koota sellainen kokoonpano, minkä tarvitsee. Eli jos lähteekin nyytin kanssa yksin, voi napata välikappaleen ja isomman akan hytin pois ja pelkkä koppa. Mahtuu vielä kasassa tuollaisen opiskelijamallin auton peräkonttiinkin.
Kokemuksia? Jos tätä joku lukee ja tuntee sydämmessään piston ja haluaa jakaa informaatioita. Anna palaa vain. On kuulemma kiire tilata nuo rattaat...2kk toimitusaika?
Pienempi naisista on aina ollut aamuvirkku, joten klo 5 oli alkuun se hetki milloin ponkaistiin ylös. Nyt onneksi vasta klo 6. Viikonloppuisin ja kouluaamuina sovitaan aamuvuorot. Tällöin toinen saa nukkua hieman pidempään ja toisaalta taas saa olla hetken pienen kanssa. Aamupala ja lastenohjelmat ovat rutiineja tässä taloudessa. Tänään meni nokkamukin sijaan aamumaito normaalistakupista ja ei yhtään yli!
Mulle nämä aamut on vielä eri tavalla tärkeitä. Viime viikolla työrupeaman, "syysloman", aikaan oli pari päivää, jolloin en nähnyt hereillä lasta lainkaan. Työmatka on liki 100km ja painan pitkää päivää, jo pelkästään kulujen kattamisen ja toisaalta taas tykkään tuosta työstä. Saan touhuta yksikseni ja omaan tahtiin ekstrahommia.
Tavanomainen työpäivä starttaa herätyskelloon 4.20 ja takaisin kotipihassa keskimäärin 17.30. Tämä järjestely on onneksi vain näin lukukauden aikaan. Yhden pidemmän jakson, 3kk olen ajanut joka päivä kyseisen matkan aamuin-illoin, aivan hullua. Tämä kesä oli mukava, kun muutimme opiskelupaikkakunnalta tälle kyseiselle kohde paikkakunnalle ja 100km vaihtui pariin hassuun kilsaan. Sai enemmän aikaa perheen kanssa ja olihan se itsellekkin aikamoinen helpotus. Tuo päivän pituus ei aina näy kotona kuin lopusta, mutta ollaan sitä reissussa oltu ennen toisten heräämistäkin.
En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta nyt tarvitsisi apua. Ensi keväänä meille syntyy uusi tulokas, vanhempi tytär tällöin 2v. Kotona on nyt liki sotatilaa muistuttava kiista siitä, millaiset rattaat hommataan. Itsellä ei ole mitään käsitystä ja kohta ei enää kumppania tyydytä vastaus "Katsotaan sitten". Lähtökohtana on se, että uudet. Nuukalla linjalla kahdet käytetyt ostaneena ensimmäiselle, voin sanoa että ei kiitos enään.
Ensimmäiset Gesslein-merkkiset vaunut olivat alkutuntumalta ihan ok, mutta enemmän ajeltuina aivan perseestä. Jousitus oli toteutettu sillä tyylillä, että varsinkin kuorman kasvaessa, lapsi+kauppakassit, vaimokkeella tuli vaikeuksia ylittää katukiveystä. Tai eihän se varsinaisesti ollut mikään jousitus vaan kumilenkit, millä runko yhdistyi jalustaan. Mukava ajella, tasaisella. Jos on esteitä tai asut kaupungissa, ei oikein natsaa.
Nämä toiset Emmaljungat, tukevat ja menevät ok. Kevyemmät työntää kuin entiset. Tosin käytön jälkiä ja ruhjeita on. Ollaankin nyt katseltu uusiksi rattaiksi Emmaljungan Super Viking vankkureita. Vaikuttavat todella monikäyttöisiltä. Saa telakkamallin turvaistuinta kiinni, kahteen kerrokseen ipanoita ja ilmeisen helppo koota sellainen kokoonpano, minkä tarvitsee. Eli jos lähteekin nyytin kanssa yksin, voi napata välikappaleen ja isomman akan hytin pois ja pelkkä koppa. Mahtuu vielä kasassa tuollaisen opiskelijamallin auton peräkonttiinkin.
Kokemuksia? Jos tätä joku lukee ja tuntee sydämmessään piston ja haluaa jakaa informaatioita. Anna palaa vain. On kuulemma kiire tilata nuo rattaat...2kk toimitusaika?
Tunnisteet:
aamupala,
aamuvirkku,
emmaljunga,
kärryt,
rattaat,
uudet,
vanhat
tiistai 29. lokakuuta 2013
Hampaat, flunssa ja mamman metkut
Jos tuo ainainen hampaiden tulo ei lopu, saa se luvan jatkua. 1,5v tytär antoi hampaiden odottaa itseään aluksi kovinki pitkää (ainakin näin ymmärsin). Nyt niitä tuntuu tulevan joka Jumalan päivä...Ikenet helottaa punaisina ja jos tuota kiukkua saisi varastoitua ja hyötykäyttöön olisi Nobel lähellä. Mutta ymmärtäähän sen, vituttaa se isompaakin tallaajaa välillä ja illalla olalle painettu pää ja hennot sanat:"isi, haga" (toim.huom. isi, halaa) ovat sitä jotain.
Eikä siinä vielä kaikki. Raskausoikut tulivat hyvin tutuiksi jo ensimmäisellä kierroksella. Ehkä aika kultasi muistot ja nyt on korotettu panoksia. Toisaalta, rakastettu ja maailman ihanin ensimmäinen tyttäremme sai alkunsa hyvin, hyvin nopeasti seurustelun alun jälkeen, 2kk. Se oli aikamoista. Suhde oli nuori ja joutui kasvamaan nopeasti. Mitään muita vaihtoehtoja emme edes pohtineet, lapsen pitäminen oli selviö. Nyt olemme olleet 2,5v yhdessä, 1,5v kihloissa ja samanaikaa on myös tytär ollut kehissä. Tuleva keväällä syntyvä lapsi on tarkoituksella hankittu tapaus, myös rakastettu tulee olemaan. Jotenkin en vain vielä osaa suhtautua asiaan. Millainen se on? Onko luonne mikä? Kysymyksiä on ilmassa. Ensimmäinen tuli niin nopeasti ja edettiin "sumussa", ettei osannut oikeastaan edes miettiä kaikkea. Nyt tilanne aivan päinvastainen. Harkittu lapsi.
Vielä loppuun on sanottava, että vituttaa tämä flunssa. Räkää on aivan hulluja määriä ja aistit tiessään. Tässä tilanteessa parasta mitä maa päällään kantaa on nenäliinat, sillä on aloe veraa. Ei muuten ärsyynny pienemmänkään niistäjän nokka. Kaupoille heti aamusta mars!
maanantai 28. lokakuuta 2013
Mikä homma?!
Se, mikä 25 vuotiaan miehen saa kirjoittamaan kuuluisaa vauvablogia, on vielä arvoitus. Olen jo yhden 1,5v ikäisen lapsen isä, toinen syntyy keväällä. Ehkä laukaiseva tekijä tähän on se, että haluan jakaa sen, miten saa sovitettua yhteen perheen, opiskelun ja työn. Lisäksi keväällä saapuva uusi tulokas perheeseen on tapaus, johon en vielä osaa oikein suhtautua ja käsitellä.
En ole pitänyt päiväkirjaa enkä blogiakaan ikinä, joten jännä nähdä, miten tämä sujuu. Toivottavasti löytäisin "kohtalotovereita". Jos joku miettii mistä tuo nimi tulee, niin avaanpas hiukan. Olen pienen, ihanan tytön isä, inssiopiskelija ja teen vielä töitä sivussa. Näiden kolmen asian lisäksi kotona on se vanhempi nainen, johon olen myös kovin kiintynyt ja hän tarvitsee osan minua.
Aina tuo kaiken sovittaminen ei osu kohdilleen, mutta ei kai tarvitsekkaan. Lomat koulusta ovat työaikaa ja rahan tekoon. Tukia ei tipu tähän talouteen kuin minimit, vaikka ei todellakaan rahassa kylvetä. Kuten kaikki asiat, mihin ryhdyn, haluan tehdä mahdollisimman hyvin. Se intohimo ja panostus minkä työlle annan, on aikaa vievää ja kotona asuvat naiset ovat usein sitä mieltä, ettei tarvitsisi ihan noin pitkään siellä olla. On se ikävä isilläkin :)
Tälläisen perheen arki on täynnä kommelluksia ja tapahtumia, jotka välillä naurattavat ja joskus vähän harmittavat. Perheen pientä tyttöä on ajoittain vaivannut selittämätön kuume, joka aiheuttaa huolta ja henkistä painetta. Tämä on osattu onneksi käsitellä ja tukeminen on ollut toimivaa, molemmille. Toisena äärilaitana on taas perheen yhteiset hetket ja mukavat retket.
En ole pitänyt päiväkirjaa enkä blogiakaan ikinä, joten jännä nähdä, miten tämä sujuu. Toivottavasti löytäisin "kohtalotovereita". Jos joku miettii mistä tuo nimi tulee, niin avaanpas hiukan. Olen pienen, ihanan tytön isä, inssiopiskelija ja teen vielä töitä sivussa. Näiden kolmen asian lisäksi kotona on se vanhempi nainen, johon olen myös kovin kiintynyt ja hän tarvitsee osan minua.
Aina tuo kaiken sovittaminen ei osu kohdilleen, mutta ei kai tarvitsekkaan. Lomat koulusta ovat työaikaa ja rahan tekoon. Tukia ei tipu tähän talouteen kuin minimit, vaikka ei todellakaan rahassa kylvetä. Kuten kaikki asiat, mihin ryhdyn, haluan tehdä mahdollisimman hyvin. Se intohimo ja panostus minkä työlle annan, on aikaa vievää ja kotona asuvat naiset ovat usein sitä mieltä, ettei tarvitsisi ihan noin pitkään siellä olla. On se ikävä isilläkin :)
Tälläisen perheen arki on täynnä kommelluksia ja tapahtumia, jotka välillä naurattavat ja joskus vähän harmittavat. Perheen pientä tyttöä on ajoittain vaivannut selittämätön kuume, joka aiheuttaa huolta ja henkistä painetta. Tämä on osattu onneksi käsitellä ja tukeminen on ollut toimivaa, molemmille. Toisena äärilaitana on taas perheen yhteiset hetket ja mukavat retket.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)