maanantai 28. lokakuuta 2013

Mikä homma?!

Se, mikä 25 vuotiaan miehen saa kirjoittamaan kuuluisaa vauvablogia, on vielä arvoitus. Olen jo yhden 1,5v ikäisen lapsen isä, toinen syntyy keväällä. Ehkä laukaiseva tekijä tähän on se, että haluan jakaa sen, miten saa sovitettua yhteen perheen, opiskelun ja työn. Lisäksi keväällä saapuva uusi tulokas perheeseen on tapaus, johon en vielä osaa oikein suhtautua ja käsitellä.

En ole pitänyt päiväkirjaa enkä blogiakaan ikinä, joten jännä nähdä, miten tämä sujuu. Toivottavasti löytäisin "kohtalotovereita". Jos joku miettii mistä tuo nimi tulee, niin avaanpas hiukan. Olen pienen, ihanan tytön isä, inssiopiskelija ja teen vielä töitä sivussa. Näiden kolmen asian lisäksi kotona on se vanhempi nainen, johon olen myös kovin kiintynyt ja hän tarvitsee osan minua.

Aina tuo kaiken sovittaminen ei osu kohdilleen, mutta ei kai tarvitsekkaan. Lomat koulusta ovat työaikaa ja rahan tekoon. Tukia ei tipu tähän talouteen kuin minimit, vaikka ei todellakaan rahassa kylvetä. Kuten kaikki asiat, mihin ryhdyn, haluan tehdä mahdollisimman hyvin. Se intohimo ja panostus minkä työlle annan, on aikaa vievää ja kotona asuvat naiset ovat usein sitä mieltä, ettei tarvitsisi ihan noin pitkään siellä olla. On se ikävä isilläkin :)

Tälläisen perheen arki on täynnä kommelluksia ja tapahtumia, jotka välillä naurattavat ja joskus vähän harmittavat. Perheen pientä tyttöä on ajoittain vaivannut selittämätön kuume, joka aiheuttaa huolta ja henkistä painetta. Tämä on osattu onneksi käsitellä ja tukeminen on ollut toimivaa, molemmille. Toisena äärilaitana on taas perheen yhteiset hetket ja mukavat retket.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti